25. lokakuuta 2013

Hamasin poika


Israel ja Palestiina, siinäpä vasta aihe mihin melkein jokaisella on oma mielipiteensä. Joukosta löytyy paljon myös niitä, jotka ei tiedä aiheesta kauheasti mitään, mutta ovat kuitenkin jyrkästi jotain mieltä. Itsehän olen kuulunut tähän porukkaan. Israel on paha ja Palestiina on uhri. Pitäisi aina muistaa, että asiat harvemmin ovat mustavalkoisia, ei ole yhtä oikeaa tai väärää.

Mä en oikeasti tiennyt ennen tätä kirjaa edes sitä, että miten Israelista on tullut Israelin valtio aikoinaan. Jos jollain kiinnostaa, niin:

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Iso-Britannia otti Palestiinan alueita haltuunsa ja ilmoitti vuonna 1917 perustavansa juutalaisille kansalliskodin näille alueille. Juutalaisia alkoi virrata sinne oikein urakalla, ja ylläri sinänsä, että palestiinalaiset ei ollu tästä yhtä innoissaan ja näin niitä konflikteja alkoi syntymään. Monen monia vuosia on kulunut, mutta konfliktit sen kun vaan pahenee... Kertookohan tää jotain meistä ihmisistä..? Osataanko me oikeasti tehdä kompromisseja paremman hyvän puolesta, arvostammeko toisiamme, sallimmeko toisten erilaisuuden ja kaikkein tärkeimpänä, osaammeko antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin?

Tämän kirjan on kirjottanut Mosab Hassan Yousef, joka on Hamasin perustajiin kuuluvan Hassan Yousefin esikoispoika. Mosab kuuluu alkuun vahvasti Hamasiin ja haluaa tehdä isänsä sekä kansansa ylpeäksi teoillaan Israelia vastaan. Hän päätyy lopulta kuitenkin vakoojaksi Israelille ja alkaa nähdä tilannetta molempien puolien silmin. Asiat ei olekaan niin yksinkertaisia kuin miltä ne ovat alkuun hänestä vaikuttaneet. Mosab joutuu pahaan ristiriitaan itsensä kanssa ja kaikkea uskomaansa kohtaan.

Kirja on hyvin kirjotettu, eikä lukemista tahtoisi hevillä lopettaa, kun kiinnostaisi ihan kauheasti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja on myös niin inhimillinen ja koskettava. Kuvitella, että tämä mitä mä luen tässä lämpimässä bussissa on monien tuhansien ihmisten arkea.

Kirjassa käsitellään mun mielestä paljon tärkeitä ja ajankohtasia asioita, joita meidän tulisi miettiä ja tietää. Muistakaa kuitenkin, että tämäkin kirja on vain yhden ihmisen näkökulma asioihin, joten sekään ei ole sataprosenttista faktaa. Tietynasteinen kriittisyys on aina hyvä olla kirjojen, uutisten, lehtien, dokumenttejen, blogien ynnä muiden suhteen.

Mä en oo aikasemmin tehnyt kirja-arvostelua ja vaikka oon melko varma, ettei sen tällänen kuuluisi olla, niin se on ihan okei. Täähän on vaan mun tulkinta.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Arez

8 kommenttia:

  1. Mahtava arvostelu heii!

    VastaaPoista
  2. Menee heti lukulistalle!

    VastaaPoista
  3. Tuo kirja on aivan huippu!! Osa tapahtumista oli kuin elokuvista! Toki kriittisyys pitää muistaa, mutta kyllä näitä asioita tapahtuu oikeassakin maailmassa. Tykkäsin mielettömästi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyl ihan sika hyvä kirja! Määkin tykkäsin kovasti :) Ja tolla kriittisyydellä meinasin siis lähinnä sitä, että kaikkien faktatietojen kohalla kannattaa muistaa, että tämän on kirjoittanut yksi ihminen omasta näkökulmastaan enkä siis sitä etteikö ne asiat mitä siinä kuvaillaan tapahtuneen pitäisi paikkansa :)

      Poista
    2. Siis juuri tuota myös itse tarkoitin! Sori epäselvä ulosantini, osasit ilmaista ajatukseni täydellisesti! :D

      Poista
  4. Tosi hyvä tulkinta!! "Joukosta löytyy paljon myös niitä, jotka ei tiedä aiheesta kauheasti mitään, mutta ovat kuitenkin jyrkästi jotain mieltä. Itsehän olen kuulunut tähän porukkaan. " Alusta ja loppun "kirja on vain yhden ihmisen näkökulma asioihin, joten sekään ei ole sataprosenttista faktaa." kaks asiaa joista tuli törkeen hyvi fiilis.

    Selkeesti mitä itellekin entuudesta on tuttua, kuitenkin tekee mieli tälläsen tulkinnan jälkein vaan avartaa jyrkkiä ajatuksia, lisää faktoja.

    VastaaPoista